Sopivan korjuukoneen hankinta oli pyörinyt mielessä koko maissinviljelyuran ajan. Hankintaan kannusti se, että korjuu voitaisiin tehdä yhdellä traktorilla, korjuutappiot vähenisivät ja rehuhygienia parantuisi oleellisesti. Toisaalta vaakakupissa oli tieto, että mitään isoja investointeja ei kannattaisi tehdä näin pienille pinta-aloille, etenkin kun homman jatkuvuudesta ei ole täyttä varmuutta. Lisäksi tiedossa oli, että meille sopivia koneita on melko niukasti tarjolla ja pääosin ulkomailla.
Syksyn 2007 hyvän sadon ja viljelyn myönteisten näkymien innoittamana ryhdyin talvella 2008 selvittämään silppurin hankintaa. Muut "yhtiökumppanit" olivat myös myötämielisiä ajatukselle, jos vain sopiva kone löytyy. Etsintä alkoi tuttuun tapaan netistä erilaisilta konepörsseistä yms. Nopea vilkaisu osoitti, ettei Suomessa ollut kyseisiä koneita myynnissä, joten ei auttanut muu kuin ryhtyä selvittämään mitä Keski-Euroopan konerintamalta löytyy. Saksasta ja Itävallasta löytyi muutama yksirivinen, kohtuullisessa kunnossa ja -hinnassa oleva kone. Meille yksirivinen kone oli tässä vaiheessa ainoa vaihtoehto, sillä useampiriviset koneet on suunniteltu 75cm rivivälin mukaan ja meillä riviväli on 55-65 välillä. Toisekseen nykyiset pinta-alat kerkeää hoitamaan yksirivisellä koneellakin, joten yritimme välttää turhia kustannuksia tarpeettoman "isoista" koneista.
Jonkin aikaa netistä sopivia koneita tiirailtuani soitin siementen ja koneiden välittäjälle/asiantuntijalle Kari Melalle. Hänellä oli tiedossa että Keski-Euroopasta koneita tuotaessa ongelmaksi nousee kohtuuttoman korkea rahti suhteessa silppurin hintaan, se voisi olla hyvinkin 1000€ koneen hinnan päälle. Mutta onneksi hänellä oli muutakin tietoa, nimittäin että Suomessa olisi yksi meille sopiva kone myynnissä. Kone oli Melan itsensä Suomeen tuoma ja se oli ollut parilla tilalla täällä olo aikana. Niinpä sain yhteystiedot koneen omistajasta ja aloin selvittää asioita hänen kanssaan. Silppuri oli jäänyt tarpeettomaksi maissinviljelyn loputtua ja seissyt ulkona muutaman vuoden. Sain koneesta muutaman kuvan jotka kertoivat että se olisi meille sopiva, mutta päällisin puolin vähän arvelluttavassa kunnossa. Keskustelujen perusteella koneen piti olla hyväkuntoinen ja hintakin oli sopiva. Lisäksi etuna ulkomaan koneisiin oli rahdin poisjääminen, koska voisimme käydä hakemassa sen itse.
Niinpä päätimme lähteä katsomaan konetta toiselle puolen Suomea ja aikomuksena tuoda se tullessamme pois. Paikanpäällä kone oli traktorissa kiinni, joten voimme nähdä sen pyörimässä ja pienen koekäytön jälkeen siitä ei tuntunut kuuluvan mitään vakavempia sivuääniä. Niinpä purimme silppuria vähän pienempiin osiin ja nostimme sen auton peräkärryyn. Voi olla että painorajat hieman ylittyivät, mutta selvisimme ehjin nahoi ja ilman sakkoja kotiin asti.
Ilmojen lämmettyä ryhdyimme purkamaan konetta ja tutkimaan sen todellista kuntoa. Ulkonäkö petti tässäkin asiassa: päällisin puolin likainen arvelluttavan näköinen kone oli sisuskaluiltaan hyvässä kunnossa ja kaikki osat hyvässä öljyssä. Yhtään kiinnijuuttunutta pulttia tai mutteria ei lyötynyt. Perusteellisen pesun ja tutkimuksen jäleen kasasimme koneen ja teimme tarvittavat rasvaukset ja öljynvaihdot. Lisäksi lisäsimme koneeseen tukipyörät, hapottimen ja sähkökäyttöisen torven sekä lipan ohjauksen. Kaikki nämä ovat ns. kierrätystavaraa vahnhoista koneista. Tässä vaiheessa kaikki oli valmista korjuutöihin ja ensimmäiseen varsinaiseen testaukseeen.
Oheisissa kuvissa koneen taipale "myynti ilmoituksesta" lopulliseen kuosiin.
